Huh huh millaiset melkein kaksi vuotta! Aloitin aikuispuolella parturi-kampaajaksi opiskelun loppukesästä 2018 enkä kyllä silloin olisi tälläistä matkaa uskonut kokevani.
Opin koulussa ihan ensimmäiseksi sen että kaikilla on erilainen henkilökohtainen hiustyyli ja tapa käsitellä hiuksiaan. Itse olen ollut blondi aina 14 vuotiaasta lähtien eli yli kymmen vuotta niin en muuta osaisi ollakkaan, hiukset ovat vahva osa persoonaa ja omaa tyyliä. On rokkimimmejä lyhyine siileineen, on permanentattua villiä kiharaa, sileää ja pörröistä, tummaa ja kirkasta. Jokainen tyylillään ja tavallaan.
Siksi parturi-kampaajan työ onkin paljon vaativampaa kuin osasin kuvitella. Täytyy osta kunnioittaa ja kuunnella kaikkien asiakkaiden persoonaa vaikka itsestä tuntuisi että miten jonkun mielestä tuo voi olla hienoa. Olen koulun ja varsinkin harjoitteluiden aikana oppinut kunnioittamaan asiakkaideni toiveita.
Minulla oli etuoikeus oppia varsinkin viime kesänä ja syyslukukaudella työharjoittelupaikassani. Vaikka työpaikan yksityisyrittäjälle kävi mitä uskomattomin tapaturma sain häneltä niin paljon oppia ja mahdollisuuden mitä harvalle tulee, pidin omaa yhden ihmisen liikettä koko loppukesän, minä! Olin ensimmäisinä viikkoina aivan paniikissa, kaikki oli uutta ja yrittäjän asiakaskunta oli moni käynyt kyseisessä liikkeessä vuosikymmeniä ja nyt oli minun noin 10kk aikaisemmin ensimmäistä kertaa kampaajan saksiin koskeneena tein työtahdilla mikä oli sama kuin yli 30v alalla töitä tehneellä ammattilaisella! Alun pelon jälkeen opin tuntemaan asiakaskuntaa ja heidän tyyliään joten työ kävi helpommaksi. Yrittäjä sai positiivista palautetta paljon siitä kuinka mukava tyttö on tuuraamassa. Osaan siis kiireessä ja uusissa tilanteissa pysyä rauhallisena mutta reippaana.
Mutta sitten viime syksynä iski väsymys, minulla oli ollut viikon loma vain kesällä ja tein todella nopeasti töitä ja koulujuttuja ja stressasin osaanko, pärjäänkö vaikka pärjäsinkin. En osaa sanoa että nyt en jaksa joten aloin omaa tyhmyyttäni olla liian loppu koko kouluun ja töihin. Huomasin siinä sen että vapaa-ajalla ja muilla jutuilla kuin töillä ja koululla pitää olla tasapaino. En voi siitä syyttää kuin itseäni että väsymys syksyn pimeinpään aikaan iski ja olin vähällä jo luovuttaa koko alan kun innostus hävisi. On tärkeää kuunnella itseään jotta oppii rajansa ja nyt itse tiedän että vaikka haluaa auttaa ja olla reipas pitää ja saa pyytää apua ja välillä vain olla, muuten motivaatio katoaa.
Onneksi kevät talvella kun aurinkokin alkoi piristää innostukseni alkoi palailemaan pikkuhiljaa takaisin, aloin taas ajatella että kyllä minussa joitakin hyviä parturi-kampaajan piirteitä löytyy, tulen toimeen hyvin erilaistenkin ihmisten kanssa ja pystyn auttamaan muita ja uskallan kysyä apua koska olen niin vähän aikaa vielä alalla ollut. Koko ajan opin uutta ja kaikkea kiinnostavaa, varsinkin kun kyselen kokeneemmilta. Olen oppinut ripeään ja reippaaseen työtahtiin. Liiketyö ajassa työskentely onkin minun etujani tässä vaiheessa koulua.
Ja mitä olen taidollisesti oppinut, vaikka mitä! Tunnen olevani vahva väreissä (mutta väri sarja pitää olla kyllä jo tuttu mutta tekemällä oppii) raidoitukset onnistuvat ja naisten tuuheat föönaukset sekä naisten hiustenleikkaukset. Niissä koen olevani hyvällä tasolla.
Vaikeinta minulle ovat miesten lyhyet hiusmallit(häivytys) koska liikkeissä joissa olen ollut töissä on käynyt vähän mies asiakkaita. Toinen on ne pirun kampaukset, tykkään kyllä tehdä mutta en koe osaavani. No kyllä opin kun vain olisi aikaa harjoitella.😁
Kivointa koulussa ja parturi-kampaajan harjoitteluissa on kyllä ollut ihanat ihmiset joita olen tavannut. Koulukaverit ja viime kesän harjoittelupaikan yrittäjä jäävät varmasti minulle aina tärkeiksi ihmisiksi😍
Kyllä minusta vielä parturi-kampaaja saadaan😃 katsotaan mihin tulevaisuus minuakin vie. Odotan innolla mitä tämä koulutus voi kaikkea minulle avata!
Parturi-kampaaja
Katriina
Siksi parturi-kampaajan työ onkin paljon vaativampaa kuin osasin kuvitella. Täytyy osta kunnioittaa ja kuunnella kaikkien asiakkaiden persoonaa vaikka itsestä tuntuisi että miten jonkun mielestä tuo voi olla hienoa. Olen koulun ja varsinkin harjoitteluiden aikana oppinut kunnioittamaan asiakkaideni toiveita.
Minulla oli etuoikeus oppia varsinkin viime kesänä ja syyslukukaudella työharjoittelupaikassani. Vaikka työpaikan yksityisyrittäjälle kävi mitä uskomattomin tapaturma sain häneltä niin paljon oppia ja mahdollisuuden mitä harvalle tulee, pidin omaa yhden ihmisen liikettä koko loppukesän, minä! Olin ensimmäisinä viikkoina aivan paniikissa, kaikki oli uutta ja yrittäjän asiakaskunta oli moni käynyt kyseisessä liikkeessä vuosikymmeniä ja nyt oli minun noin 10kk aikaisemmin ensimmäistä kertaa kampaajan saksiin koskeneena tein työtahdilla mikä oli sama kuin yli 30v alalla töitä tehneellä ammattilaisella! Alun pelon jälkeen opin tuntemaan asiakaskuntaa ja heidän tyyliään joten työ kävi helpommaksi. Yrittäjä sai positiivista palautetta paljon siitä kuinka mukava tyttö on tuuraamassa. Osaan siis kiireessä ja uusissa tilanteissa pysyä rauhallisena mutta reippaana.
Mutta sitten viime syksynä iski väsymys, minulla oli ollut viikon loma vain kesällä ja tein todella nopeasti töitä ja koulujuttuja ja stressasin osaanko, pärjäänkö vaikka pärjäsinkin. En osaa sanoa että nyt en jaksa joten aloin omaa tyhmyyttäni olla liian loppu koko kouluun ja töihin. Huomasin siinä sen että vapaa-ajalla ja muilla jutuilla kuin töillä ja koululla pitää olla tasapaino. En voi siitä syyttää kuin itseäni että väsymys syksyn pimeinpään aikaan iski ja olin vähällä jo luovuttaa koko alan kun innostus hävisi. On tärkeää kuunnella itseään jotta oppii rajansa ja nyt itse tiedän että vaikka haluaa auttaa ja olla reipas pitää ja saa pyytää apua ja välillä vain olla, muuten motivaatio katoaa.
Onneksi kevät talvella kun aurinkokin alkoi piristää innostukseni alkoi palailemaan pikkuhiljaa takaisin, aloin taas ajatella että kyllä minussa joitakin hyviä parturi-kampaajan piirteitä löytyy, tulen toimeen hyvin erilaistenkin ihmisten kanssa ja pystyn auttamaan muita ja uskallan kysyä apua koska olen niin vähän aikaa vielä alalla ollut. Koko ajan opin uutta ja kaikkea kiinnostavaa, varsinkin kun kyselen kokeneemmilta. Olen oppinut ripeään ja reippaaseen työtahtiin. Liiketyö ajassa työskentely onkin minun etujani tässä vaiheessa koulua.
Ja mitä olen taidollisesti oppinut, vaikka mitä! Tunnen olevani vahva väreissä (mutta väri sarja pitää olla kyllä jo tuttu mutta tekemällä oppii) raidoitukset onnistuvat ja naisten tuuheat föönaukset sekä naisten hiustenleikkaukset. Niissä koen olevani hyvällä tasolla.
Vaikeinta minulle ovat miesten lyhyet hiusmallit(häivytys) koska liikkeissä joissa olen ollut töissä on käynyt vähän mies asiakkaita. Toinen on ne pirun kampaukset, tykkään kyllä tehdä mutta en koe osaavani. No kyllä opin kun vain olisi aikaa harjoitella.😁
Kivointa koulussa ja parturi-kampaajan harjoitteluissa on kyllä ollut ihanat ihmiset joita olen tavannut. Koulukaverit ja viime kesän harjoittelupaikan yrittäjä jäävät varmasti minulle aina tärkeiksi ihmisiksi😍
Kyllä minusta vielä parturi-kampaaja saadaan😃 katsotaan mihin tulevaisuus minuakin vie. Odotan innolla mitä tämä koulutus voi kaikkea minulle avata!
Työkaverini Maire taitaa rennosti ottamisen taidon! 😍🐕
Parturi-kampaaja
Katriina
Kommentit
Lähetä kommentti